Lyhytelokuvia Mikkelin torilla

Myin viime heinäkuussa lyhytelokuvia Mikkelin torilla. Ei aivan tyypillinen torituote…silti loistava.
Suuri osa työstä muodostuikin Myfilmin idean esittelyksi. Tämä lause taisi syöpyä torikivetykseenkin:
-Kyllä… Kahdessa tunnissa kehittelemme yhdessä juonen, kirjoitamme käsikirjoituksen, näyttelemme, kuvaamme, tallennamme elokuvan ja pidämme ensi-illan!
Ennen kuin sain päästää lauseen irralleen, oli jonkun uskallettava pysähtyä sitä kuuntelemaan. Monen kulkijan askeleet harventuivat iloisen telttamme edessä, silmät tavoittelivat lakanan esittelytekstiä, jonka jälkeen katse laskeutui meidän silmiimme.
Tämä olikin ratkaiseva vaihe. Jos silmissä välähti iloisesti, saimme lukea loitsumme ja keskustella heittäytymisen riemuista.
Mutta jos katse laukkasi kauhuissaan esittelytekstistä minun silmieni kautta kiireesti horisonttiin, annoin kulkijan jatkaa rauhassa matkaansa.
Monesti minua harmitti, mikä mielettömän avaava, omia rajoja rikkova ja mahtava kokemus joltakin jäi kokematta.
Mutta kyllä, elokuviakin pääsimme tekemään ja nauttimaan yhdessä tarinoiden synnyttämisestä. Yksi elokuva syntyi vaaleanpunaisesta väristä, kun nuori pääosan esittäjä ei keksinyt mitään muuta mistä pitäisi. Eräässä elokuvassa sankaritar halusi kertoa elämäntarinansa korimyyjän tuotteiden kautta.
Useimmat asiakkaistamme olivat joko lapsia tai elämänkaaren toisessa päässä olevia. Voi, kun me väliin jäävätkin uskaltaisimme joskus uskaltaa!